Kakka lattialla. Kiire palaveriin, mekossa kuolaa. Stephen Hawking on kuollut. Äiti, kettu söi
munan, jossa oli lintuvauva! Bussissa viereen istuva puolituttu, pakko puhua. Tuore kahvi
toimistolla. Kyllä tuntuu. Heti aamusta monenlaista tunnetilaa ihan tavallisena arkipäivänä.
Muun muassa kaltaisteni ruuhkavuotisten ihmisten valintoihin pyrimme markkinointiviestinnän
ammattilaisina vaikuttamaan. Tietoisiin valintoihin on mahdollista päästä käsiksi vain tunnetasolla.
Kuulostaa fancylta. Mutta mikä se tunnetaso on? Onko pakko olla psykologi tai kirjekurssin käynyt
mindfulness-valmentaja, että pääsee pintaa syvemmälle?
Tähän kohtaan artikkelia kuuluisi se osa, jossa ihmetellään big dataa, verkon avulla yhä
pienemmäksi tullutta maailmaa, informaatioähkyä ja megatrendejä. Skippaan ja siirryn suoraan
seuraavaan kohtaan: ihmiseen. Töissä pohdimme kohderyhmiä. Kenelle meillä on asiaa? Miten
heidät tavoitamme? Miten saamme viestimme heille perille – niin että tuntuu? Jos asiakkaamme X haluaisi tavoittaa juuri minut, miten se olisi mahdollista? Paljastan: ystävieni kautta, uutisten
välityksellä, niistä muutamasta blogista joita aktiivisesti seuraan somen välityksellä. Somessa
omasta uutisvirrastani, kavereiden suositusten tai reaktioiden perusteella. Pikku Kakkosen kautta
(kiitos, Yle, tästä neutraalista lastenkasvatusapurista!).
Pelkkä tavoittaminen ei riitä. Pitäisi päästä kuoren alle kuin lastenohjelman kettu. Jonkinlaisen
tunnereaktion herättäminen on suotavaa, jos aikoo saada viestinsä perille. Minä lahjoitin
bussimatkalla rahaa hyväntekeväisyyteen, kun niin moni bloggaaja suositteli ja lahjoittaminen oli
tehty todella helpoksi. Äitini jakaa Facebookissa latteita elämänviisauksia ja hurtteja
huumorikuvia – ne kolahtavat häneen.
Joskus uutiset tulevat elämän feedissä vastaan muutoinkin kuin mediaa aktiivisesti seuraamalla –
olympiamitalit, presidentin koira- ja vauvauutiset ja Euroopassa tapahtuneet terrori-iskut tuntuvat
ylittävän usean tuttavani somejakokynnyksen. En nyt tarkoituksella nosta tässä esille Tanhupalloa
enkä Vain elämää.
Kaikkia näitä yhdistää yksi juttu. Ne tuntuvat joltain. Niillä on väliä. Merkitystä. Ja tuntuu sille, että niille voi itse tehdä jotain. Asia on tärkeä, ja juuri minä voin vaikuttaa – jakamalla tietoa,
lahjoittamalla rahaa, tekemällä viisaan ostopäätöksen, äänestämällä.
Me viestintätoimistossa autamme asiakkaitamme pilkkomaan juuri heidän asiansa niin pieniin
osiin, että viestin vastaanottava ihminen kokee voivansa vaikuttaa niihin. Tämä pätee
asiakkaaseen kuin asiakkaaseen, olivat he sitten myymässä lastenruokaa, kehittämässä älykkäitä
rakentamisen tapoja tai pelastamassa suomalaisten työelämää. Jos totta puhutaan, ei
kohderyhmien miettiminen ja viestien kiteyttäminen aina ihan helppoa ole. Usein käytössä ovat
asiakkaan aivot, asiakastiimin täysi kapasiteetti, ydintiimin ulkopuolelta lainatut tuoreet
näkemykset, mediaseurantaraportit, Google, tutkimuksia ja tietenkin toimiston sisäinen Slack –
tuo työkaluista parhain.
Useimmiten tie timanttiseen lopputulokseen käy luovuuden peruskaavaa noudattaen.
1. Jes, mahtava juttu! Kiva lähteä työstämään. Mä hoidan tän hei!
2. Öö, aika monimutkaista. Hirveästi kaikkia huomioitavia asioita.
3. Tämä on ihan syvältä. Ei tuu mitään.
4. Minä en osaa. Miksi en osaa? Mitä edes teen täällä töissä?
5. Ehkä tästä sittenkin tulee jotain.
6. Tuli ihan killeri!
Parhaita projekteja ovat useimmiten ne, jotka tuntuvat joltain jo työstämisvaiheessa. Sellaiset
projektit tuottavat todennäköisesti myös tulosta: aiheuttavat reaktioita, herättävät keskustelua,
näkyvät viivan alla. Tällaisia onnistumisia yhdistää myös se, että niitä on tehty toimivassa,
läheisessä yhteistyössä asiakkaan kanssa. Läheisyyden ei tarvitse tarkoittaa kylki kyljessä koneen
naputtamista, vaikka se voi sitäkin toki olla, vaan asiakassuhteessa läheisyys on luottamusta,
avoimuutta, ja rohkeutta sekä kertoa kaikki faktat, että heittää villejä ideoita. Puolin ja toisin.
Mikään ei harmita niin kuin nielaistu lasautus, joka olisi voinut pelastaa maailman. Tai ainakin
päästä lööppeihin.
Paluu arkeen. Kun työpäivä on ohi, hyppään taas bussin ja palaan kotiin. Veikkaan, että
tunnereaktioita herättävät Trump tai Putin (aina varmat), lääväinen keittiö, halailevat/kiukuttelevat/tanssivat/toisiaan runtelevat taaperot, joogavartti, saunakalja. Saattaisi
yhtäkkiä vaikuttaa sille, että juuri minun kohdallani suuret, merkitykselliset teot maailman hyväksi odottavat ruuhkavuosien loppumista tai suurta henkilökohtaista energiapuuskaa. Toisaalta, Stephen Hawking on sanonut: What I´d really like to control is not machines, but people.
Ja ihmisiin me voimme viestinnällä vaikuttaa. Tehdään se hyvin.
Drum on yksi PING Festivalin kumppaneista vuonna 2018. Tutustu tapahtumaan täältä ja varmista paikkasi jo tänään – lippumäärä on rajattu!
Kuvat: Antti Luostarinen, Drum
info@pinghelsinki.fi
+358 40 414 7076
Poikkea PING Galleriaan: Sofiankatu 8, Helsinki
Tilaa uutiskirje →