Uuden ajan ura: Luovia sivupolkuja suoran ylämäen sijaan

Mitä haluan tehdä isona?

Kysymys pyörii mielessäni 3-5 vuoden välein. Se alkaa kiusata ja kutkuttaa, kun kaipaan haasteita. Kun tuttu kaava ei tunnu enää rauhoittavalta rutiinilta, vaan haluan oppia uutta. 

Olen pohtinut uraani taas tänä kesänä. Elokuussa Suomenlinnassa järjestetty, uutta työkulttuuria käsitellyt Ping Studio tulikin kuin tilauksesta. Osallistuin tilaisuuteen paitsi kuuntelijana, myös esiintyjänä. Kerroimme Chocochili-bloggaaja Elina Innasen kanssa tavoistamme tehdä ruokablogejamme ja ajatuksiamme kaupallisista yhteistöistä.

Studio vahvisti käsitystäni siitä, että yksittäisten juttujen kirjoittamisen lisäksi haluaisin tehdä laajempia projekteja. Toive koskee sekä journalistista työtäni että blogiani. Mitä nämä projektit sitten voisivat olla? Millaisia ovat unelmadiilini bloggaajana?

Pari viikkoa sitten kysymykset aiheuttivat minussa reaktion, joka heijastelee vanhaa työelämää, jossa minäkin olen aloittanut urani. Pitääkö töiden perässä muuttaa Helsinkiin? Kannattaako venettä keikuttaa? Mitä jos se kaatuu ja jään työttömäksi? Miltä urakehitykseni vaikuttaa muiden silmissä?

Luovia loikkia urapolun sivulle

Studion jälkeen kysymykset eivät ole enää uhkaavia. Ne ovat muuttuneet muotoon mitä haluan oppia ja kenen kanssa haluan työskennellä? Ennen kaikkea mietin, millaista elämää haluan elää ja miltä se tuntuu minusta – välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat.

Vanhat työmarkkinat perustuivat pysyvyyteen, hierarkioihin, selkeyteen ja tyvestä huipulle etenemiseen. Olit joko töissä tai työtön. Kun sait työpaikan, pidit siitä kiinni, sillä työttömyys ja kokeilut näyttäisivät CV:ssä silppuisilta.

Työelämä on nykyään epävarmempaa, mutta myös joustavampaa ja jopa armollisempaa. Eräoppaaksi ryhtynyttä ekonomia ei pidetä enää luovuttajana tai kummajaisena. Häneltä ei tivata yhtä paljon, että no, kumpi sä olet, meklari vai metsuri. Hän voi olla molempia. Kausittain, limittäin, vuorotellen, yhdistellen, uutta luoden.

Studion ansiosta tajusin, että voin pitää sapattivuoden tai opiskella ammattitutkinnon maisterinpapereideni päälle. Voin kokeilla ja palata lähtöpisteeseen, voin loikata sivulle. Voin kehittää itselleni työn ja yrityksen, jos en pääse sisälle jonkun toisen luomaan organisaatioon. Muutos ei tarkoita oven täydellistä sulkemista.

Viestintävelhon unelmadiili

Olen miettinyt myös, mitä haluan saavuttaa bloggaamisella. Perinteiset kaupalliset yhteistyöt, joissa minulle maksetaan esimerkiksi reseptin ideoinnista, ovat yksi vaihtoehto. Kaipaan kuitenkin jotain suurempaa ja syvempää.

Unelmadiilini voisi liittyä vaikkapa ruoan hintaan ja lapsiperheisiin. Pelkän reseptikehittelyn sijaan haluaisin päästä kampanjaan, jossa puhuttaisiin siitä, että köyhillä perheillä ei ole varaa syödä hyvin. Mitä asialle voitaisiin tehdä? Jotain muuta kuin vinkata, että katso hei kilohintoja ja syö juureksia.

Haluaisin puhua myös kulutustottumuksista nuorten kanssa. Opettaa elämäntaitoja ja talousniksejä. Jutella siitä, miltä tuntuu jäädä harrastusten ulkopuolelle, koska vanhemmat ovat varattomia. Miettiä, mitä tärkeitä asioita ei saa rahalla.

Blogini voisi olla yksi hankkeiden viestintäväline. Toisaalta blogini voi toimia myös työnäytteenä, jonka avulla pääsen tekemään sisältöä yritysten omiin kanaviin.

Mitäs kivaa keksisi?

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomaan keksineeni idean jos toisenkin. Hahmotan selvemmin, mitä kaipaan työltäni ja blogiltani. En edelleenkään tiedä, mikä on se yksi the juttu, jota haluan elämälläni tehdä.

Se ei kuitenkaan ahdista enää yhtä paljon kuin alkukesällä.

Minähän voin tehdä vaikka mitä.

Related posts:

About the author

PING Helsinki on riippumaton, koko vaikuttajamarkkinoinnin toimialan yhdistävä sarja tapahtumia sekä yhteisö, jonka rikkaus on erilaisissa näkökulmissa ja niiden törmäyttämisessä.